Työnhakuvalmentajan roolissani ja muutosturvavalmentajana kohtaan asiakkaita, joille konkreettisen työnhakuvalmennuksen ohella tärkeää on tulla kuulluksi.
Työnhakijan arki voi olla hyvinkin yksinäistä. Päivät täyttyvät työpaikkailmoitusten selaamisesta, hakemusten muokkaamisesta ja oman osaamisen sanoittamisesta, ja usein ilman minkäänlaista tietoa siitä, huomataanko tehty työ ja johtaako se yhtään mihinkään.
Työnhaku vaatii jatkuvaa aktiivisuutta, mutta antaa hyvin vähän takaisin.
Hakemukseen ei välttämättä koskaan vastata. Prosessi voi päättyä geneeriseen viestiin tai täydelliseen hiljaisuuteen. Joskus pitkälle edenneen haun jälkeenkin hakija jää ilman kunnollista palautetta. Kuka kuuntelee harmituksen tunteet ja luo aina uutta uskoa työnhakijaan? Samaan aikaan kun pitäisi jaksaa pysyä motivoituneena, näyttää ulospäin positiiviselta ja vakuuttaa yhä uudelleen, että juuri minä olen oikea ihminen tähän tehtävään.
Pitkittyessään työnhaku alkaa helposti vaikuttaa myös siihen, miten ihminen näkee itsensä. Kun oma osaaminen ei tunnu kiinnostavan ketään, mieleen voi hiipiä epäilyksiä. Olenko enää tarpeellinen, onko kokemuksellani arvoa ja löydänkö enää paikkaani työelämässä? Näissä hetkissä työnhakija ei aina tarvitse ensimmäisenä uusia neuvoja.
Hän saattaa tarvita ihmisen, joka pysähtyy kuuntelemaan.
Jonkun, jolle voi kertoa ääneen myös oman turhautumisensa, epävarmuutensa ja pettymyksensä ilman, että niitä täytyy heti ratkaista tai kääntää väkisin positiivisiksi.
Kuulluksi tuleminen ei tarkoita katteetonta kannustamista. Se tarkoittaa kokemuksen ottamista vakavasti. Samalla ulkopuolinen ihminen voi auttaa näkemään sen, mikä työnhakijalta itseltään on ehkä hetkeksi kadonnut näkyvistä: osaaminen, vahvuudet ja kaikki se arvo, jota yksi vaikea vaihe elämässä ei poista.
Kun ihminen kokee tulleensa kuulluksi, myös konkreettisille neuvoille syntyy enemmän tilaa.
Silloin voidaan yhdessä tarkastella työnhaun suuntaa, kirkastaa omaa osaamista ja rakentaa uusia askelia eteenpäin. Hyvä työnhakuvalmennus ei ole pelkästään CV:n hiomista, LinkedIn-profiilin kehittämistä tai haastatteluihin valmistautumista. Se on myös rinnalla kulkemista vaiheessa, jossa työelämästä annetaan vain vähän inhimillistä vastakaikua.
Ehkä meidän pitäisikin kysyä työnhakijalta useammin muutakin kuin: ”Kuinka monta hakemusta olet lähettänyt?”
Voisimme kysyä: ”Mitä sinulle oikeasti kuuluu?”